Hyvin vanhoissa ikkunalaseissa esiintyy epätasaisuutta, esim. ikkunalasien alaosa saattaa olla havaittavasti paksumpi. Ilmiölle on kehitelty näppärä mutta virheellinen selitys, jota on käytetty jopa monissa oppikirjoissa esimerkkinä amorfisen aineen käyttäytymisestä. Selityksen mukaan ikkunalasi, joka on amorfista ainetta eli alijäähtynyttä nestettä, valuu vähitellen painovoiman vaikutuksesta.
Useista perustelluista oikaisuyrityksistä huolimatta myytti elää sitkeänä. Edes se, että on havaittu alareunastaan ohuempia vanhoja katedraalin ikkunoita, ei näytä horjuttavan uskoa ikkunalasin valumiseen. (1, 5)
Ikkunalasin valumiseen kuluva aika vaihtelee selityksissä, joissakin tapauksissa puhutaan keskiaikaisten katedraalien ikkunoista, joissakin yhteyksissä 1700 - 1800 luvun ikkunoista tai vain ylimalkaan vanhoista ikkunalaseista. Lyhin aika (ei tosin oppikirjoista poimittu) on muutamia vuosikymmeniä! Viimeisin ikkunalasiuskomuksen kumoamisyritys perustuu lasin viskositeetin perusteella tehtyihin laskelmiin, joiden mukaan valumiseen tarvittaisiin maailmankaikkeuden ikää pitempi aika, jotta alareunan paksuuntumista olisi havaittavissa. (2)
Ikkunalasin valmistus tapahtui vielä 1700 -1800-luvulla pääosin puhaltamalla ja pyörittämällä lasimassa suureksi levyksi, josta jäähdytyksen jälkeen leikattiin ruutuja. On ymmärrettävää, että näin valmistettu lasilevy ei ollut paksuudeltaan tasainen. (3, 4)